8.11. Muutosvastarinta
Jatkoimme hieman
samaan teemaan kuin aiemmalla luennolla: tarkastelimme erilaisia muutosmalleja
sekä -strategioita. Ajatuksia herätti etenkin CRP: Complex Responsive Process. Tässä
mallissa ihmisten johtaminen on keskiössä. Ryhmästämme kaksi jäsentä on tänä
syksynä aloittanut sivuaineopintoja Yhteiskuntatieteiden puolella johtamisen
perusopinnoissa, joten ehkä sen takia tämä pisti silmään! Myös
koulutusorganisaatiossa ihmisten johtaminen on muutoksen prosessissa tärkeämpää
kuin muutoksen johtaminen. Mallin mukaan toimintaa ei pysty etukäteen täysin
varmasti tietämään, vaan muutos niin sanotusti elää hetkessä ja tilanteessa.
Luennolla
puhuttiin myös muutosvastarinnasta, mikä on tällä hetkellä koulutuksen kentässä
melko ajankohtainen asia. Uusi Peruskoulun opetussuunnitelma on kaksi vuotta
sitten astunut voimaan ja se on tuonut sisällään muutoksia opettajan arkeen.
Mediassa oli etenkin silloin paljon kohua muutoksesta ja kommentteja joidenkin
opettajien vastarinnasta. Uusi opetussuunnitelma on tuonut esimerkiksi
koodauksen tai ilmiöoppimisen jokaisen opettajan arkeen. Täysin ymmärrettävästi
tämä on varmasti monille suuri haaste ja iso askel omalle epämukavuusalueelle!
Muutokset
koulutuksessa eivät nojaudu pelkästään opetussuunnitelmaan. Esimerkiksi sähköiset
tietoverkostot ovat tulleet yleisemmiksi ja tämä mahdollistaa sen, että oppilaan
ei tarvitse fyysisesti olla koulussa. Tietoverkostoihin perustuva toimiva
opetus vaatii opettajalta asiantuntemusta. (Luukkainen 2004, 206.) Tämä muuttaa
todella paljon perinteistä opettajakuvaa. Tällaiset suuret muutokset, jotka
vaativat opettajalta lisäkoulutusta. Opettajien lisäkouluttaminen vaatii
koulutusorganisaatiolta taloudellisia resursseja. Opettajan tulee pysyä
yhteiskunnallisesti ajan tasalla, mutta ei ole oikein, että hän itse kustantaa
kaikki lisäkoulutukset, jotka ovat edellytys muutoksen toteutumisessa. Koulutusorganisaation
johdolla voi olla melko suuri merkitys siinä, kuinka suuri muutosvastarinta
opettajakunnassa on.
Pohdimme
ryhmässämme muutoksen merkitystä opettajan työssä. Opettajan tulee olla alati
itseään kehittävä ja valmis muutoksiin. On kuitenkin syytä olla myös
kriittinen: muutos pelkästään muutoksen vuoksi ei ole hyvä asia. Muutoksella
tulee olla jokin entistä parempi päämäärä, sillä prosessina muutos voi olla
hyvinkin kuormittava.
Anna, Emma ja Laura
Lähteet:
Luukkainen, O. 2004. Opettajuus – Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä?
Tampere: Tampereen yliopistopaino OY Juvenes Print.
Kommentit
Lähetä kommentti