27.9. Produktimalli & prosessimalli
Produktimalli & prosessimalli
Luentoja seuratessa etenkin alussa produktimallia käsiteltäessä meistä jokaisella heräsi ajatus siitä, että eihän tämä ole sitä mitä meille on opetettu. Hämmästystä herätti produktimallin lopputuloskeskeisyys ja ajatus siitä, ettei oppimisen prosessiin kiinnitettykään juurikaan huomiota. Nämä siis ensimmäisinä huomioina, kunnes ajattelu avautui prosessimallin kohdalla. Kuten luennollakin todettiin, kumpikaan malli ei toteudu pelkästään opetussuunnitelmissa, vaan ne sulautuvat ikään kuin yhteen ja muodostavat kokonaisuuden.
Prosessimallissa opetus ja oppiminen nähdään jatkuvina prosesseina ja samalla osa koulutuksen kehittämisenä. Nykyisin opettajilta vaaditaan hyvää resilienssiä, eli kykyä sopeutua muutokseen. Keskustelussamme nousi esiin ajatus siitä, että opettaja jolla on hyvä resilienssi, pystyy mahdollisesti myös omalla asenteellaan vaikuttamaan oppilaiden muutokseen sopeutumiseen. Nykyisessä opetussuunnitelmassa keskeinen periaate on oppiva yhteisö, ei niinkään opettajan johtama yksittäinen ryhmä. Oleellista opetussuunnitelman mukaan on myös yhteisön kaikkien jäsenien kannustaminen oppimiseen, ei ainoastaan oppilaiden, vaan myös yhteisön aikuisien. (POPS 2014, 27.) Näkemys on mielenkiintoinen ja koko yhteisöä kehittävä.
Toisaalta myös produktimallista pedagogiikkaa on hyvä olla jossakin määrin perusopetuksessa. Esimerkkinä keskustelimme koearvosanoista ja siitä olisiko niistä mahdollista luopua ja olisiko siitä hyötyä. Melko nopeasti päädyimme siihen, että suorituksen lopputuloksen arviointi on oleellinen osa arviointia, mutta sen ei tulisi olla oppimisprosessin päätarkoitus. Toisaalta esille nousi myös taito- ja taideaineiden arviointi ja sitä ajatellen prosessimalli on mielestämme ehdottomasti oikea valinta. Taito- ja taideaineissa prosessi korostuu, eikä välttämättä lopputulos edes aina ole se, mitä alun perin suunniteltiin, joten arvioinnissakin prosessiin on järkevää kiinnittää huomiota.
Opettajan ammatillinen identiteetti on suuressa roolissa opetussuunnitelman tulkinnassa ja sen toteuttamisessa. Oleellista on toimia kulloinkin voimassa olevan opetussuunnitelman mukaan ja kasvattaa omaa ammatillista identiteettiään sitä mukaan, kun muutosta tapahtuu. Produktimallinen opetuksen suunnittelu korostaa opettajan roolia tiedon jakajana, kun taas prosessimallissa opettaja on osa oppimisen prosessia ja samalla myös itse oppijana. Opettajan ammatissa harvoin toimitaan nykyään enää vain yskin luokan ”johtajana”, mukaan on tullut moniammatillinen yhteistyö, joka edellyttää oman ammatti-identiteetin tuntemista, oman osaamisen arviointia ja tunnistamista (Luostarinen & Peltomaa, 2016, 200). Totesimme (jälleen), että opettajan työssä ei ole olemassa tiettyjä standardeja joiden mukaan voi todeta onko opettaja ammatillisesti pätevä vai ei, vaan opettajuus ja työskentely kulussa on monitulkintaista itsensä ja työyhteisön jatkuvaa kehittämistä. Samalla opetussuunnitelmassa tapahtuu jatkuvaa muutosta aina koulukohtaiselta tasolta lähtien suuriinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka väistämättä vaikuttavat koulutukseen ja koulutuksen suunnitteluun.
Anna, Laura ja Emma
Lähteet:
Luostarinen, A. & Peltomaa I. 2016. Reseptit OPSin käyttöön. PS-kustannus
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
Kommentit
Lähetä kommentti