13.9. Opetussuunnitelmia on monia


Opetussuunnitelma on opettajan työn tärkein väline. Yleensä opettajien puhuttaessa opetussuunnitelmista, puhumme kirjoitetusta opetussuunnitelmasta, joka on kolmella eri tasolla. Valtakunnallinen opetussuunnitelma koskettaa kaikkia Suomen kouluja ja oppilaita. Valtakunnallisen opetussuunnitelman lisäksi jokaisella kunnalla on oma kunnallinen opetussuunnitelma, jossa tarkennetaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Näiden lisäksi jokaisella koululla on vielä oma opetussuunnitelmansa, jossa näkyy tarkemmin esimerkiksi eri opetussisältöjen ajallisesta toteutuksesta ja koulun mahdollisesta painotuksesta. Opettajan tulee työssään perustaa kaikki työnsä opetussuunnitelmaan, käytännössä kaikesta tehdystä opetuksesta pitäisi löytää peruste opetussuunnitelmasta.

Kirjassa ”Curriculum: foundations, principles , and issues” määritellään opetussuunnitelmaa neljällä eri aspektilla. Ensimmäiseksi opetussuunnitelma määritellään suunnitelmaksi, jolla saavutetaan tavoitteita. Opetussuunnitelma toimii siis jonkinlaisena ohjurina tavoitteiden saavuttamista kohti. Toiseksi, opetussuunnitelmaa tarkastellaan oppijan kokemuksista käsin. Näin ajatellessa kaikki, joka on suunniteltu koulun sisällä tai sen ulkopuolella, on osa opetussuunnitelmaa. Oppilaan kokema kokemus on kokonaisvaltainen, eikä oppilas erota mikä on tarkasti opetussuunnitelman tavoitteisiin pohjautuvaa toimintaa. Kolmanneksi, opetussuunnitelma ajatellaan tieteen alana, jolla on omat käyttöteoriat, tutkimukset, periaatteet ja spesialistit. Neljänneksi, kirjassa opetussuunnitelma määritellään oppiaineitten kautta, johon liittyy niin substanssien omaleimaisuus, kuin luokka-asteet. (Ornstein & Hunkins 2018, 26-27.)

Kirjoitettu opetussuunnitelma on se, mikä yleensä tulee termistä opetussuunnitelma mieleen. Opetussuunnitelmia on kuitenkin joka lähtöön. On olemassa nolla-ops, piilo-ops, koettu-ops, toteutettu-ops, tulkittu-ops ja niin edelleen. Opetussuunnitelma termeistä silmiimme pisti nollaopetussuunnitelma. Mikä ihmeen nollaopetussuunnitelma? Nollaopetussuunnitelma on opetussuunnitelmista poistuneita asioita, kuten oppiaineita. Nollaopetussuunnitelmat ovat välttämättömiä kehitykselle. Opetussuunnitelmien on pakko olla muutoksen eturintamassa ja uusien sisältöjen tullessa opetussuunnitelmaan, täytyy osa siirtää sieltä pois. Näitä ovat esimerkiksi kaunokirjoitus, joka on hiljattain poistunut koulujen opetussuunnitelmista.

Opetussuunnitelma on vaihtunut hiljattain pari vuotta sitten. Onkin mielenkiintoista visioida mitä nykyisestä opetussuunnitelmasta tulee siirtymään nollaopetussuunnitelmaan. Puhummeko edes kymmenenvuoden päästä TVT-taidoista erikseen? Puhummeko vain ylipäänsä oppimisesta erilaisilla ympäristöillä? Tarvitseeko meidän erikseen erottaa digioppimista ja ”perinteistä” oppimista? Voisimmeko puhua vain oppimisesta?

 Anna, Emma ja Laura

Lähteet: Ornstein A. Hunkins F. 2018. Curriculum: foundations, principles and issues. Essex, England: Pearson Education Limited.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

24.9. Opetussuunnitelman ajalliset ulottuvuudet

24.9. Opetussuunnitelman ajalliset ulottuvuudet Opetussuunnitelmaa laadittaessa yksi mielestämme tärkeimmistä näkökulmista on opetussuunnitelma ajalliset ulottuvuudet. Oli kyse sitten perusopetuksesta, lukiosta, ammatillisesta koulutuksesta tai korkeamman asteen koulutuksesta koulutuksessa on aina läsnä ajallisesti useampia ulottuvuuksia. Emme voi siis sanoa, että koulutus elää vain nykyhetkeä ja toteutuu ainoastaan nykyisyydessä.  Huomioitamme luentojen perusteella opetussuunnitelman ajallisista ulottuvuuksista: -        Menneisyys  - Oppimisprosessissa läsnä sekä oppijan että opettajan menneisyys = opettajan kouluhistoria jopa vuosikymmenten takaa oppijaan, mikäli opettaja ei kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, kuinka hän toimii ammatillisesti pätevänä opettajana -        Nykyisyys - Se mitä tapahtuu nykyhetkessä, muodostuu siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä ja mikä on tavoitteena tulevaisuutt...
Lue lisää

5.11. Positiivisen kautta

Tällä luennolla pureuduttiin erityisesti muutoksen käsitteeseen. Mitä tarkoittaa muutos? Mihin muutosta tarvitaan ja miksi siihen sisältyy monesti paljon tunnesiteitä? Usein muutos herättää vastarintaa ja negatiivisiakin tuntemuksia. Etenkin opettajan vastustavat koulutuspoliittisia muutoksia (Goodson 2010, 13). Tämä on nähtävissä seuratessa julkista keskustelua monia kuntia koskevia kouluverkkomuutoksia. Omasta koulusta ja koulurakennuksesta pidetään kiinni viimeiseen saakka. Muutos on siirtymistä pois vallitsevasta tilasta. Luennon konteksti oli etenkin organisaatioiden muutoksissa ja kehittämisessä. Meidän huomiomme kiinnitti etenkin organisaatioiden kehittämisen positiivinen malli. Perinteisesti muutos on lähtenyt heikkouksista, niiden tunnistamisesta ja korjaamisesta. Positiivisen mallin näkökulma on päinvastainen. Positiivisella mallilla tarkoitetaan keskittymistä heikkouksien sijaan vahvuuksiin. Tämä malli nähdään tehokkaampana tapana verrattuna negatiiviseen tapaan. Posit...
Lue lisää

22.10. Koulutuksen tasoa valvotaan

Yksi arvioinnin tasoista on ”koulutusmuotojen arviointi”. Yksi esimerkki tällaisesta on yksityisten koulujen ja kunnallisten koulujen arviointi keskenään. Luennolla 11.10. puhuttiin niin sanotusta koulushoppailusta. Pohdimme ryhmässämme, voisiko tällainen koulutusmuotojen arviointi lisätä koulushoppailun määrää, jos Suomessa olisi enemmän yksityisiä peruskouluja, joita vertailla kunnallisten koulujen kanssa. KARVIn toimesta on tehty auditointiarviointi Lapin yliopistossa 2016.  KARVIn toiminnassa todella iso positiivinen asia oli, että KARVIn arviointi sisältää aina myös kehittämiskohteita. Koulutuksen on huomattavasti helpompaa lähteä kehittämään omaa toimintaansa, kun toiminnasta annetaan kehittämiskohteita ja -ideoita. KARVIn tekemät arvioinnit ovat myös valtakunnallisesti tärkeitä. Niiden pohjalta tehdään paikallisia sekä Suomen laajuisia päätöksiä koulutuksen suuntauksiin ( www.karvi.fi ). Koulutuksen tarkkailu on ehdottoman tärkeää tasaisen laadun kannalta. Jokaisell...
Lue lisää